”Mutta miksei ne filmannu iphonilla sillo medeltidenä?” : avainsanojen kielentäminen ruotsinsuomalaisessa alakoululuokassa

Analysoin pro gradu -tutkielmassani tapoja, joilla ruotsinsuomalaiset oppilaat kielentävät oppituntien keskeistä sanastoa kaksikielisessä luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tarkastelen sanojen merkityksistä keskustelua, ja keskiössä ovat käsitykset sanojen sisällöstä ja näiden käsitysten muodostaminen. Erittelen myös niitä vuorovaikutuksellisia syitä, jotka johtavat suomen eli vähemmistökielen käyttöön näissä kielentämistilanteissa. Tutkimukseni pyrkii antamaan käytännön tietoa siitä, millaiset sosiaaliset ja tilanteiset käytänteet tukevat ja edistävät vähemmistökielen käyttöä. Aineistona on neljä videoitua alakoulun viidennen luokan oppituntia. Sanastosta keskusteleminen oli kyseisessä luokassa yleinen opetuskäytäntö, sekä opettajan ohjaamana että oppilaiden aloittein. Tarkastelen työn analyysiosassa erikseen oppilaiden vastauksia ja aloitteita. Analyysi on rajattu koko luokan väliseen keskusteluun ja siitä syntyviin oppilaiden välisiin sivukeskusteluihin. Analysoin kielentämistä ja siihen kytkeytyvää vuorovaikutusta aineistolähtöisesti keskustelunanalyysin menetelmin. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat kielentämisen sekä kaksikielisyyden ja kaksikielisen pedagogiikan teoriat, joista jälkimmäisissä on huomioitu vähemmistökieliperspektiivi. Kielenkäyttö nähdään tutkimuksessani dynaamisena osallistumisena sosiaaliseen toimintaan ja tietojen rakentamiseen. Analyysi osoittaa, että ruotsinsuomalaisilla oppilailla on käytössään runsaasti erilaisia välineitä ja kieliresursseja, joilla he ilmaisevat, jäsentävät ja prosessoivat sanojen merkityksiä. Sekä vastauksissa että aloitteissa kielennetään sanamerkityksiä monipuolisesti, mutta aloitteissa oppilaiden asiantuntija-asema pääsee paremmin kuuluviin ja voi myös näkyä rakenteissa. Myös suomea puhutaan enemmän aloitteissa. Oppilaiden havaitsemat ongelmat ja ristiriidat, merkitykselliset kokemukset ja epäröinti ovat keskeisiä kielennettäviä merkityksiä ja syitä osallistua vuorovaikutukseen. Merkitysten kielentäminen on parhaimmillaan dialogista toimintaa, mihin vaikuttaa kaksikielisyyteen rikkautena suhtautuva ympäristö. Kielten käyttö on silti hyvin yksilö-, tilanne-, aihe- ja oppituntikohtaista, ja kielitaitoerot vaikuttavat osaltaan taipumukseen tai rohkeuteen puhua suomea. Tulokset osoittavat, että ruotsinsuomalainen opetus vahvistaa ja aktivoi kieliresurssien käyttöä, mutta kielitaidoiltaan heterogeenisessa ryhmässä eri oppilaiden vähemmistökielen vahvistaminen vaatii myös hyvää kielten jakamisen suunnittelua, eri tukikeinoja ja kielitietoisia ratkaisuja